Mitä ihmettä?

Siinäpä se, jo pidemmän aikaa mielessä pyörinyt kysymys liittyen Kukon joululahjaan. Voisi kuvitella, että tuollaiselle kotikokille löytyisi aina jotain sopivaa keittiön täydennykseksi, mutta kun ei. Viimejouluinen pastakone oli hitti, jota Kukko ei ollut edes itse tajunnut toivoa, mutta tänä jouluna ei sitten välähdä millään. Ja ei siis edes Kukolle itselleen. Tästä voisikin päätellä, että keittiöstä löytyy jo kaikki tarpeellinen. Tai no on siellä yksi aukko, ja iso aukko onkin. Mutta ongelmaksi tämän toiveen toteuttamisessa muodostuu juurikin se iso aukko, kun sitä ei siis itseasiassa ole tuolla minkään kaapin kätköissä, ja toki myös hiukan liian kova hinta. Paketista paljastunut SousVide -kypsennyskone olisi takuulla saanut Kukon kiittelemään Joulupukkia vielä lumipeitteen kadottuakin. 

No, paljon asioita on pyöritelty mielessä ja jotain pakettiin juuri käärittiin, toivottavasti jotain mistä Kukko ilahtuu. Ehkä jopa yllättävää, inspiroivaa ja mieluisaa, mutta ei paljasteta vielä mitä. Jouluun kun on vielä pienen pieni hetki... 

Kana, Kukko ja PikkuTipu 

kiittävät kuluneesta vuodesta ja 

toivottavat sinne ruudun toiselle puolelle 

oikein maistuvaa JOULUA!

Paistia pataan ja tyylikkäänä pöytään

Lihaisa meno jatkuu Kukon keittiössä. Eilen pakastimen ovi kävi taas, kun sinne kotiutettiin sian kokonainen kylki paimiolaiselta pientilalta ja samalla oven avauksella kätköistä sieltä Limousinelihojen joukosta kaivettiin paistipala. Possun kyljen kohtalo on kuulemma jo mietitty, siitä tarinaa siis myöhemmin ensi vuoden puolella. Tällä kertaa nauta siis sai väistyä possun tieltä.

Tänään tuo paistipala heitettiin pataan sipuleiden, porkkanoiden, sellerin ja palsternakan kanssa ja annettiin muhia useamman tunnin ajan. Aika simppeliä peruspataruokaa siis, ja kylkeen perinteistäkin perinteisemmät keitetyt perunat. Joutui Kanakin siis hieman hommiin ja sai vastuulleen kattilallisen perunoita.

PikkuTipu puolestaan sai harteilleen pöydän kattamisen; ensin lautasliinoja valittiin huolellisesti ja kun valinta lopulta oli tehty, niin liinojen taittelu se vasta tarkkaa hommaa olikin. Lopputuloksena mukavan rento ilme ja jokaisella uniikki taittelumalli. Kukko antoi hommalle viimeisen silauksen ja kantoi pöytään valmiiksi kootut annokset - ripaus tyylikkyyttä näinkin tavalliseen ruokaan.

Ja se liha. Kyllä huomasi, ettei ole ihan marketin vakuumipakkauksesta kaivettua, joka suupala oli niin mureaa ja maistuvaa ilman pienintäkään sitkeyttä tai epämiellyttävää palasta (ja Kana jos kuka on näistä asioista tarkka ja huomaa pienimmätkin laatuvirheet). Saa nähdä, hommataanko tämän perheen lihoja jatkossakin näiltä pientiloilta.

Pisteenä iin päälle vielä jälkkäriksi saatiin Kukon sanoin: "pieni juustokakku". No, ihan pieni se ei ollut, täyttävyytensä puolesta vähempikin olisi riittänyt. Mutta hyvää jokatapauksessa.

Todellista slow foodia

Suurimman ja pitkäkestoisimman työn tämän päiväisen ruuan kanssa teki tällä kertaa Kukon baarinurkkauksen jääkaappi. Siellä on viimeiset kolmisen viikkoa raakakypsynyt Limousinelihat, sulassa sovussa oluiden ja lonkeroiden keskellä. Tänään odotus vihdoinkin palkittiin, kun Kukko paistoi meille erittäin mureat ja maistuvat pihvit. Kyllä tuo liha maistui aivan toiselta kuin ne kaupan vakuumipakatut pihvit. Arvatkaa vaan millainen kuhina kävi, kun PikkuTipu kiitti, nousi pöydästä ja jätti lautaselleen pienen lopun omasta pihvistään! Siinä Kukon ja Kanan haarukat taistelivat keskenään ;)

Meille kotiutui neljännes parinkymmenen kilon tuoreesta lihasatsista muutama viikko sitten ja tänään vuorossa oli toinen ruokalaji noista lihoista. Jauheliha käytettiin heti jo tuoreeltaan lasagneen ja tänään sisäfilepala leikattiin pihveiksi. Pakastimessa odottelevat vielä toinen jauhelihasatsi sekä pari palaa paisteja. Saa nähdä mitä Kukko niistä keksii. Kana on heittänyt ilmoille oman toiveensa jauhelihan suhteen; lihapullia ja itsetehtyä pastaa. Paistien suhteen reseptiikan kehitys jätetään suosiolla Kukon harteille.   

Pääroolissa Kana

Viikonloppuaamut ovat ihania! Silloin ei tarvitse kiirehtiä heräämään, pukemaan tai suoriutumaan tietyssä aikataulussa aina seuraavaan vaiheeseen. Ja mikä parasta, aamiainen ehditään nauttimaan koko perheen kesken yhdessä pöydässä rauhassa istuen ja ehkä jopa herkutellen. 

Syksy on tullut siihen pisteeseen, että taas alkaa maistumaan riisipuuro. Se onkin viikonloppuaamujen herkku, joka valmistuu kätevästi siinä PikkuKakkosen ohessa. Ripaus kanelisokeria (tietysti!) ja johan kohta onkin kattila tyhjä. Kanan bravuuri! Kai se sentään on jonkinlainen saavutus ;) 

Ja kun Kana aloitti lauantai-aamuna perheensä hemmottelun, niin pitihän sitä jatkaa vielä sunnuntainakin. Silloin loihdittiin edellispäivän perunan jämistä tuoreet perunarieskat ja vielä jälkkäriksi pikkuletut. 

Ostoslistalla on ollut jo pidemmän aikaa valurautainen pikkulettupannu. Koska kyllähän ne pikkuletut on ihan eri makuisia kuin ne isot räiskäleet, vai mitä? Ja nyt kun se pannu vihdoinkin muistettiin hommata, niin pitihän sitä heti päästä testaamaan. Ja arvatkaa vaan, kuka valitsi juuri tuon sydänlettuja paistavan pannun ;) 

Pysyy se Kanallakin siis kauha kädessä, ainakin aamuisin. Siis silloin, kun Kukko vasta availee silmiään ja alkaa suunnitella varsinaista viikonlopun menua. 

ps. Niin, ja maistuihan ne pikkuletut ihan erilaiselle, siis paremmalle :)

Kesäisiä kalamuistoja

Vaikka kesällä Kukko ahkeroikin erilaisten herkkujen ääressä, niin ei niitä ehditty paljon täällä blogin puolella vilautella. Niinpä palataan vielä hetkeksi helteiseen kesään ja erityisesti ihanien kalaherkkujen pariin, niitä vilisi meidän ruokalistalla ahkerasti niin pienemmässä oman perheen herkutteluissa kuin myös suuremmassa mittakaavassa sukujuhlien tarjoiluissa.

Kala on meidän perheessä todettu toimivaksi, helpoksi ja maistuvaksi ruuaksi. Ja mikä parasta, siitä saa helposti näyttäviä annoksia. Sattuipa kesälomareissulla löytymään mahtavat kalalautasetkin. Ne tosin vaativat pienen esikäsittelyn ennen käyttöönottoa, mutta sitten meillä onkin käytössä täydelliset lautaset kalaruokien alle.

Onneksi kalaa saa ympäri vuoden, helpottaa hiukan tätä kesän kaipuuta. 

Vastuunjakoa

Sunnuntain ateria toteutettiin yhteistyössä: Kukko oli vastuussa pääruoasta ja me tytöt pyöräytettiin jälkkäripullat eilisen korvapuustipäivän kunniaksi. Kukko kävi kalassa ruokakaupan kalatiskillä ja pääsimme nauttimaan saaliksi saatua siikaa erilaisten pyreiden kera. 

Jälkkäriksi pöytään kannettiin "Pullakakku" eli omenatäytteinen bostonkakku. Kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, kun Kana halusi nimenomaisesti pullaa korvapuustipäivän jälkimainingeissa ja PikkuTipu puolestaan ilmoitti haluavansa leipoa kakkua samalla hetkellä kun pullataikina jätettiin kohoamaan. Onneksi keksittiin, että taipuuhan ne pullatkin kakkumuotoon. Samalla saatiin myös hiukan tuhottua jääkaapissa majailevaa omenasaalista. 

Kuvien ottamisen jälkeen PikkuTipu ilmoitti, että Karoliina-nukella sattuu olemaan tänään vielä 1vee synttärit (taas, edellisiä vietettiin muistaakseni pari viikkoa sitten). No, Kana kaivoi kaapista kakkukynttilän ja näin päästiin jälleen juhlimaan. 

Kaksi pataa yhden hinnalla

Kukko on haaveillut pienistä padoista jo pidemmän aikaa, ajatuksenaan valmistaa annoskokoisia pataruokia. No, Kana sitten sattui kauppareissulla sattumalta löytämään muutaman sopivankokoisen padan ja kun kyljessä vielä komeili tarjouslappu, niin uskalsi ostaa ne ihan ilman Kukon konsultointiapua. Ei suurta tappiota jos menisi ihan metsään ja toisaalta kai ne johon jälkikäyttöön sopivat, jos Kukko ei niitä keittiöönsä kelpuuta. 

Kelpuutti. Ja täänään sitten saatiinkin yhdestä padasta kahta eri alkuruokaa. Ensin niissä paistettiin sämpylät ja sitten sämpylöiden irrotuksen jälkeen herkuteltiin samasta padasta bataattikeittoa. Molemmat maistui, yhdessä ja erikseen. 

Paljon tuntuu Kukolla olevan visioita patojen käyttämiseksi, niitä jäämme odottelemaan innolla. Eipä tainnut siis olla mikään alehuti!

Viikonlopun valmisruoka

Syksy ja normaali arki on palannut meidänkin perheeseen vauhdikkaan kesän jälkeen. Viikonloppuna tuli oltua taas pitkästä aikaa ihan vaan tavallisesti kotona, edelliskerrasta kun onkin vierähtänyt jo kuukausia.
Päätettiin yhdistää hyvä ruoka ja helppous ja päädyttiin lähes valmiiseen ruokaan, joka valmistui kädenkäänteessä heti kun nälkä yllätti. Kukko väsäsi etukäteen valkosipulikeiton, joka sopi aivan täydellisesti sateiseen syksyilmaan. Sopivalla hetkellä vain keiton kiehautus ja annosten kokoaminen.

Nyt mentiin siis todellakin sieltä mistä aita on matalin, kun kaikki muut keittoa lukuunottamatta tulivat valmiina kaupan tiskeistä. Helppoa, nopeaa ja silti niin maistuvaa - ja mikä parasta kotona oman perheen kesken <3

Kreikkalainen ilta

Kuukausi sitten nautiskelimme kreikkalaisista herkuista paikanpäällä. Nyt kun arki on taas asettunut uomiinsa, niin pääsimme muistelemaan ihanaa lomaamme ja herkuttelemaan kreikkalaisesta makumaailmasta Kukon loihtimana. Nopeaa, helppoa ja kätevää kesäistä grilliruokaa. Setti oli yksinkertainen: kanavartaat ("souvlaki"), Kukon itse tekemät ja grillissä paistetut pitaleivät, kreikkalainen salaatti sekä ihanat jogurista tehdyt lisukesoosit eli tsatsiki ja tirokafteri.

Ja hups, vasta kuvia katsoessani tajusin, että mikä tästä oikein puuttui...no, ne oliivit. Niitä tuotiin jopa tuliaisina, mutta eivätpä ne salaattiin asti päätyneet. Uusinta otettava siis pian :)

Kana arjen pyörittäjänä

Kana tarttui tositoimiin ja loihti kesäisen aterian. PikkuTipukin totesi Kukolle: "Kyllä tytötkin osaa grillata!". No, Kana tosiaan "grillasi": heitti lihapullat ja kasvikset tikkuun, nämä vartaat upposi ainakin tuolle armottomimmalle (ja pienimmälle) kriitikolle. 

Ei meilläkään siis aina saada nauttia Kukon herkuista :)

Kuukauden kattaus - toukokuu

Kesä tuli (ja meni). Mutta ehdittiinpäs nautiskella kesäkeittiön herkuista jo useampaan otteeseen.

Tässä kuvasatoa viikonlopun kesäisistä tunnelmista, kun aurinko vielä paistoi ja pystyimme syömään ihanan vihreässä ja lämpimässä tunnelmassa. Näitä hetkiä nyt vaan odotellaan lisää! 

Kesäkeittiö savuaa

Aiemmin keväällä oli puhetta Kukon haaveilemasta uudesta kesäkeittiön varusteesta. No, niinhän siinä sitten kävi, että Kukko sai tahtonsa läpi ja kesäkeittiössämme komeilee uusi jäsen: savustusgrilli.

Ja nythän meillä on sitten ehditty herkutella pariin otteeseen savustetuilla herkuilla. Ensimmäisenä takuuvarmana ruokana oli savustettua kalaa ja nyt viimeisimpänä savustettua naudanrintaa. Naudan kanssa sitä savustusta suoritettiinkin sitten oikein hartaudella. Ei ole hätäisten miesten hommaa tämä. Urakka aloitettiin jo kesäpäivän ollessa kuumimmillaan ja ruokapöytään päästiin hiukan ennen auringonlaskua. Tässä välissä me PikkuTipun kanssa ehdittiin vetäistä päikkärit ja tehdä yksi keskeneräinen kukkapenkkikin valmiiksi. Mutta Kukkopa sai aikaan lopulta tyylikkäät savuraidat naudanrintaan. 

Savuisissa merkeissä taitaa mennä meidän kesä.

Sus(hi) siunatkoon!

Pääsimme Kukon kanssa tuossa talven aikana käymään Tokyokanin sushikurssilla. Kerrassaan upea setti; ensin kuultiin hiukan sushin historiasta ja teoriaa. Sitten näimme miten ammattilainen sushit valmistaa ja lopuksi vielä testasimme omia taitojamme. Ja toki siellä myös herkuteltiin. No, mitä jäi käteen saatujen oppien ja niksien lisäksi? Toki Kukko kantoi mukanaan kaikki tärkeimmät välineet ja raaka-aineet, jotta päästään kotonakin testaamaan taitojamme. 

Ja sitten alkukesän koittaessa pääsimme kotona vihdoinkin tositoimiin. Ja näin siinä sitten kävi. 

No, todellisuus ei kuitenkaan ollut näin seesteinen ja tyylikäs. Päiväunet väliin jättänyt PikkuTipu järjesti ohjelmallisen ruokailuhetken; aloitti kaatamalla misokeitot syliin ja kieltäytyi lopulta syömstä näitä herkkuja. Ensi kerralla paremmalla onnella!

Kuukauden kattaus - huhtikuu

Keväinen auringonpaiste, pääsiäinen ja muutenkin värien käyttö ovat inspiroineet tähän pääsiäishenkiseen kattaukseen. 

PikkuTipun istuttama rairuoho ja Kukon kokkailuissa käyttämät yrtit ikkunalaudalla toimivat tämän kattauksen "kukkina" ja ohjasivat värivalintaa.

Värikästä pääsiäistä kaikille!

Toivottelevat: Kukko, Kana ja PikkuTipu

Kana kauhan varressa

Roolit ovat vaihtuneet! No, tosin vain hetkellisesti. Kana päätti hemmotella Kukkoa ja PikkuTipua sunnuntai-illan kunniaksi maistuvalla ja vähän erilaisella iltapalalla. Pitkään on jo pitänyt kokeilla näitä kehuttuja banaanilettuja ja nyt niitä vihdoin päästiin maistelemaan. Suosittelemme! 

Grillikauden avaus

No niin, vihdoinkin grillikausi on päässyt starttaamaan. Ilmat eivät kyllä suosineet, mutta kun Kukko kerran oli päättänyt, että tänä viikonloppuna se tapahtuu, niin sehän tapahtui.

Aikamoisen ihanat grillaustuoksut tuli ihan sisälle asti, jossa Kana ja PikkuTipu odottelivat ruokaa kieli pitkällä. Mikä onkaan parempi kesäinen tuoksu ja lupaus lähestyvästä kesästä. Itse ruoka ei sen ihmeellisempää ollut; kalaa ja kasviksia, mutta grillaus toi niihin heti oman säväyksensä. 

Ja nyt kun vauhtiin on päästy, niin Kukko on vakaasti päättänyt lisätä kesäkeittiönsä varustusta ja siirtää toiminnan uudelle ulottuvuudelle. No, neuvottelut ovat vielä kesken, joten katsotaan miten käy... 

Tavallinen kotiviikonloppu

Kukkoa on hemmoteltu (tai ainakin yritetty) viikonloppuna. Kana ja PikkuTipu karkasivat kotoa ja antoivat Kukolle omaa laatuaikaa ja vapaaillan keittiöhommista. Tarkoitus oli hakea valmista sapuskaa, mutta kuinkas kävikään.

Kotiin saapuessamme ovelle leijaili ihana valkosipulinen tuoksu ja pöydässä odotteli valmis illallinen alku- ja jälkiruokineen sekä tuoreine sämpylöineen. Että se siitä hemmottelusta, kääntyikin sitten meidän tyttöjen hemmotteluksi!

Alkuun saatiin meidän takuuvarmaa suosikkia:
valkosipulikeittoa ja uunituoreita sämpylöitä

Pääruokana kalaa ja kukkakaalipyrettä värikkäällä kasvislisukkeella

Jälkkäri jatkui samalla värikkäällä teemalla.