Lihaisa meno jatkuu Kukon keittiössä. Eilen pakastimen ovi kävi taas, kun sinne kotiutettiin sian kokonainen kylki paimiolaiselta pientilalta ja samalla oven avauksella kätköistä sieltä Limousinelihojen joukosta kaivettiin paistipala. Possun kyljen kohtalo on kuulemma jo mietitty, siitä tarinaa siis myöhemmin ensi vuoden puolella. Tällä kertaa nauta siis sai väistyä possun tieltä.
Tänään tuo paistipala heitettiin pataan sipuleiden, porkkanoiden, sellerin ja palsternakan kanssa ja annettiin muhia useamman tunnin ajan. Aika simppeliä peruspataruokaa siis, ja kylkeen perinteistäkin perinteisemmät keitetyt perunat. Joutui Kanakin siis hieman hommiin ja sai vastuulleen kattilallisen perunoita.
PikkuTipu puolestaan sai harteilleen pöydän kattamisen; ensin lautasliinoja valittiin huolellisesti ja kun valinta lopulta oli tehty, niin liinojen taittelu se vasta tarkkaa hommaa olikin. Lopputuloksena mukavan rento ilme ja jokaisella uniikki taittelumalli. Kukko antoi hommalle viimeisen silauksen ja kantoi pöytään valmiiksi kootut annokset - ripaus tyylikkyyttä näinkin tavalliseen ruokaan.
Ja se liha. Kyllä huomasi, ettei ole ihan marketin vakuumipakkauksesta kaivettua, joka suupala oli niin mureaa ja maistuvaa ilman pienintäkään sitkeyttä tai epämiellyttävää palasta (ja Kana jos kuka on näistä asioista tarkka ja huomaa pienimmätkin laatuvirheet). Saa nähdä, hommataanko tämän perheen lihoja jatkossakin näiltä pientiloilta.
Pisteenä iin päälle vielä jälkkäriksi saatiin Kukon sanoin: "pieni juustokakku". No, ihan pieni se ei ollut, täyttävyytensä puolesta vähempikin olisi riittänyt. Mutta hyvää jokatapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti