"Isi on taitava!"

Jopa parivuotias Tipu sen tajuaa ja on niin oikeassa. Kyllä tuo meidän Kukko vaan osaa loihtia aikamoisia herkkuja, niin makunsa kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Viime sunnuntaina meitä taas hemmoteltiin uusilla herkuilla.

Keittiöön perheen hameväellä ei ollut valmistusvaiheessa asiaa lainkaan ja näin menu säilyikin yllätyksenä loppuun saakka. Sen verran Kana-emolla oli hajua asiasta, kun joutui edellisenä päivänä tyhjentämään kauppakassit ja mietti samalla mielessään, että mitähän kaikkea näistä raaka-aineista oikein syntyykään.

Merellisellä teemalla mentiin tänä viikonloppuna. Ensimmäisenä eteemme tuotiin perinteinen toast skagen, koko porukan takuuvarma herkku. Ja kyllä se maistuikin ja upposi alta aikayksikön.

Pääruokana olikin sitten uutuusherkkuja Kukon listalta. Tai lähinnä lisukkeet olivat ensi kertaa kokeilussa. Kuhaa voissa paistettuna, aina hyvää. Mutta sitten ne lisukkeet, yllättivät jopa keitettyä kukkakaalia kammoksuvan Kanan. Onneksi Kana ei siis etukäteen ollut tietoinen mitä söi ja joutui näin toteamaan että aina pitää maistaa ennen kuin tietää tykkääkö. Kalan seurana oli siis kukkakaalipyreetä, paistettuja porkkanoita ja mustajuurta. Aivan suussa sulavia herkkuja kaikki. Näitä me halutaan lisää jatkossakin!

Kuhaa ja ne suussasulavat uutuuslisukkeet

Kaiken kruunuksi meitä hemmoteltiin vielä suklaisella jälkkärillä. Upposi tämäkin.

Mitähän hyvää näistä saadaan aikaiseksi?

Mutakakku, suklainen muroherkku & valkosuklaakastike

Aikalailla onnistunut kokonaisuus alusta loppuun saakka, samaa settiä saa tehdä toistekin :)

Kukon synttäri-illallinen à la Kukko

Mikä onkaan mahtavampi syy hyvälle illalliselle kuin synttärit. No, tässä tapauksessa sankari tosin itse hääräsi totuttuun tapaansa keittiössä patojen ja pannujen äärellä. Sen verran oli kuitenkin juhlan tuntua ilmassa, että kaksikko Kana&Tipu hoitivat illan viimeisen ruokalajin eli jälkkärin - mansikka-vadelma-mariannetäytteisen ja suklaakuorrutteisen synttärikakun Kukolle.

Alkuruokana tarjoiltiin yhtä ainakin Kanan ehdotonta suosikkiannosta: härkätatakia. Jos mahdollista, niin tällä kertaa se maistui jopa aiempia kertoja paremmalle.  

Lihaisan alkuruoan jälkeen pöytään tuotiin kotoisasti keittoa; kuluvan syksyn aikana tämän perheen suosikkiruokalajiksi noussutta bouillabaissea. Tämä monia herkkuja sisältävä keitto uppoaa myös Tipun nassuun aivan loistavasti, kun vaan jätetään simpukat laittamatta. Ja eiköhän nekin joku päivä vielä uppoa, kun vaan hoidetaan ennakolta hankalin vaihe eli itse herkkujen irrottaminen kuoristaan. Mutta askel kerrallaan kohti upeita makuelämyksiä!

 

Synttärionnittelut vielä Kukolle <3

ps. Ja tässä vielä kurkistus kulissien taakse...tällainen työmaa odotti Kanaa maistuvan illallisen päätteeksi. Mutta mitäpä sitä ei hyvän ruuan eteen tekisi.

Matka kohti unelmien jälkiruokaa

Jos on herkkuja rakastava Kana, jolle mikään makea ei ole liian makeaa ja kaikki suklainen taivaallista, niin takuuvarma jälkiruoka on ehdottomasti suklaafondant.

Ja vaikka Kukko on aina sanonut että tekee vain ruokaa ja jättää leipomistouhut Kanalle, niin tämän haasteen hän kuitenkin on ottanut innokkaana vastaan (todeten samalla, että eihän se jälkkärin teko mitään leipomista ole, vaan nimenomaan juuri ruoanlaittoa). 

Matkaa kohti sitä täydellistä suklaafondantia on nyt taitettu jo jonkin aikaa. Tai itseasiassa aika nopeasti Kukko homman hiffasi ja fondant oli jo muutaman kokeilun jälkeen täydellinen. Mutta älkää missään nimessä kertoko tätä Kukolle, voi nimittäin vielä fondant-treenailut jäädä siihen ja mitäs herkkukaksikko Kana & Tipu sitten arvostelee ja maistelee ;)

Ehkä parasta tässä jälkiruoassa on, että koskaan ei voi tietää millainen yllätys sieltä sisältä paljastuukaan, kun sen ensimmäisen lusikallisen lohkaisee. Nyt kun homman juju alkaa olla selvillä, niin sieltä on sen perinteisen lisäksi paljastunut niin valkosuklainen sydän kuin sekoitus tummasta & valkoisesta. Ja nyt aivan viimeisimpänä yllätys tuli ilmi vasta ensimmäisen lusikallisen suuhun laitettuaan - seassa hienonnettua minttua. Maku sopi meille minttusuklaasta tykkääville! Ihme, ettei Kukko ole vielä tähän tajunnut chiliä laittaa, se kun on hänen intohimonsa. Ehkäpä tämänkin aika koittaa vielä, annetaan Kukon nyt vaan jatkaa "treenausta" fondanttien parissa. 

Trendiruokaa anoppilassa

Pyhäinpäivän vietossa keskellä metsää keskellä Suomea.

Anoppi heitti jo aiemmin päivällä pyyhkeen kehään, kun huomattiin, että possu oli jäänyt leivinuuniin jälkilämmölle koko yöksi. Pilallahan se oli, tai niin Anoppi luuli. Kukko pelasti tilanteen repimällä possun kappaleiksi ja toteamalla, että ei hätää, nyt saadaankin nyhtöpossua. Ja näin Anoppi ja Appiukko olivatkin hetkessä aivan aallonharjalla tarjoten todellista slow foodia.

Lähtökohta myös pyhäinpäivän iltapalalle ei ollut kovinkaan kummoinen. Aineksia leivinuuni-pizzalle ei juurikaan löytynyt, jääkaapissa vain jämät tuosta "epäonnistuneesta" possusta ja pakastimessa itsetehdyt porkkanasämpylät.  Jotain olisi kuitenkin taiottava.

Kana heitti ilmoille toiveen ja Kukko tarttui heti toimeen. Tai ainut asia mitä itseasiassa piti tehdä, oli vain majoneesi ja annosten kokoaminen. Aika helpolla sai Kukko tällä kertaa kyllä pisteet kotiin, sanon minä. (Ja toki hieman katkerana, kun tiskiä Kukko kuitenkin sai aikaiseksi, samoin kuin sotkuisen keittiön.)

Lautaselle siis loihdittiin "Anoppilan pulled pork purilaiset", trendiruokaa parhaimmillaan ja vähän kuin vahingossa. Hyvin maistui kaikille ja lautaset tyhjeni!