Todellista slow foodia

Suurimman ja pitkäkestoisimman työn tämän päiväisen ruuan kanssa teki tällä kertaa Kukon baarinurkkauksen jääkaappi. Siellä on viimeiset kolmisen viikkoa raakakypsynyt Limousinelihat, sulassa sovussa oluiden ja lonkeroiden keskellä. Tänään odotus vihdoinkin palkittiin, kun Kukko paistoi meille erittäin mureat ja maistuvat pihvit. Kyllä tuo liha maistui aivan toiselta kuin ne kaupan vakuumipakatut pihvit. Arvatkaa vaan millainen kuhina kävi, kun PikkuTipu kiitti, nousi pöydästä ja jätti lautaselleen pienen lopun omasta pihvistään! Siinä Kukon ja Kanan haarukat taistelivat keskenään ;)

Meille kotiutui neljännes parinkymmenen kilon tuoreesta lihasatsista muutama viikko sitten ja tänään vuorossa oli toinen ruokalaji noista lihoista. Jauheliha käytettiin heti jo tuoreeltaan lasagneen ja tänään sisäfilepala leikattiin pihveiksi. Pakastimessa odottelevat vielä toinen jauhelihasatsi sekä pari palaa paisteja. Saa nähdä mitä Kukko niistä keksii. Kana on heittänyt ilmoille oman toiveensa jauhelihan suhteen; lihapullia ja itsetehtyä pastaa. Paistien suhteen reseptiikan kehitys jätetään suosiolla Kukon harteille.   

Pääroolissa Kana

Viikonloppuaamut ovat ihania! Silloin ei tarvitse kiirehtiä heräämään, pukemaan tai suoriutumaan tietyssä aikataulussa aina seuraavaan vaiheeseen. Ja mikä parasta, aamiainen ehditään nauttimaan koko perheen kesken yhdessä pöydässä rauhassa istuen ja ehkä jopa herkutellen. 

Syksy on tullut siihen pisteeseen, että taas alkaa maistumaan riisipuuro. Se onkin viikonloppuaamujen herkku, joka valmistuu kätevästi siinä PikkuKakkosen ohessa. Ripaus kanelisokeria (tietysti!) ja johan kohta onkin kattila tyhjä. Kanan bravuuri! Kai se sentään on jonkinlainen saavutus ;) 

Ja kun Kana aloitti lauantai-aamuna perheensä hemmottelun, niin pitihän sitä jatkaa vielä sunnuntainakin. Silloin loihdittiin edellispäivän perunan jämistä tuoreet perunarieskat ja vielä jälkkäriksi pikkuletut. 

Ostoslistalla on ollut jo pidemmän aikaa valurautainen pikkulettupannu. Koska kyllähän ne pikkuletut on ihan eri makuisia kuin ne isot räiskäleet, vai mitä? Ja nyt kun se pannu vihdoinkin muistettiin hommata, niin pitihän sitä heti päästä testaamaan. Ja arvatkaa vaan, kuka valitsi juuri tuon sydänlettuja paistavan pannun ;) 

Pysyy se Kanallakin siis kauha kädessä, ainakin aamuisin. Siis silloin, kun Kukko vasta availee silmiään ja alkaa suunnitella varsinaista viikonlopun menua. 

ps. Niin, ja maistuihan ne pikkuletut ihan erilaiselle, siis paremmalle :)