Smetanapizza - mukavaa vaihtelua

Menneenä viikkona kaveripiirissämme pizzakeskustelu kävi kuumana. Siihen ei tarvittu kuin yksi kuva pizzasta ja monen ihmisen oma (ja tietysti se oikea) mielipide sen päällä olevista tai siitä puuttuvista täytteistä. Lopulta myöhemmin kauppareissulla ruokaa miettiessämme ja pizzaa pohtiessamme oman mielipiteensä siitä ja sen täytteistä esille toi myös PikkuTipu. 

Ja niin oli Kukolla ongelma ratkaistavissa: miten miellyttää pizzaa ehdottomasti haluavaa Kanaa sekä samalla myös "pizzan tomaattikastike on pahaa" -julistavaa PikkuTipua. Hetken Kukko pyöri kaupassa puhelin kourassa ja lopulta kärryihin päätyi smetanapurkki, kanaa ja pekonia. Ja molemmat perheen naiset taas pidetty tyytyväisenä sekä dilemma päivän ruokalistasta ratkaistu.

Eli smetanapizzaa jokaisen omilla täytteillä. PikkuTipu sai miedompaa kanaa ja paljon pekonia, Kana puolestaan bbq-maustettua kanaa ja punasipulia ja Kukko kaikkiruokaisena kaikkea. 

Nam! Smetanapizza toi mukavaa vaihtelua siihen totuttuun tomaattikastikepohjaiseen. Tätä tehdään toistekin.

Niin, ja pitihän se kaveriporukan pizzakeskustelu taas herättää henkiin nappaamalla kuva :)

Lounaalla ideoitua

Kukko oli tässä päivänä eräänä lounastamassa Hanko Sushissa ja siellä Yakitorin syötyään päätti kokeilla toisintoa annoksesta kotonakin. 

Eli siis kanaa ja riisiä, vähän taas eritavalla. Ja kesä kun on, niin myös tietysti grillissä tehtynä. Täytyy kyllä myöntää, että Kana hiukan epäili, kun kaupassa kärryihin tipahti se perinteinen kasarihenkinen pakkaus kanan koipi-reisiä.

Tuttuun tapaan kuitenkin kannatti pitää mölyt mahassa ja odotella sitä eteen kannettua lopputulosta. Tällä kertaa Kana tosin osallistui hiukan totuttua enemmän, osallistui ihan jopa ruuanlaittoon eikä vain kattauspuuhiin. Tai, siis teki ja teki. Keitti veden ja heitti valmiit misokeittokamat kuppeihin, ja siinä oli höyryävät misokeitot valmiina! Helppoa, kun menee sieltä mistä aita on matalin ;)

Loppuun hyvinsyöneen PikkuTipun toiveesta jälkkäriksi Kukko taikoi jätkskiannokset, suoraan kaupan jäätelöpaketista ja kaappien koristeluherkuista.

Kesän ensimmäiset kalalautaset

Vihdoinkin! Kesä on tullut ja päästiin pitkän odotuksen jälkeen ulkoherkuille. 

Varastosta kaivettiin savustusgrilli ja Kukko päästi savut ilmoille pihapuuhastelujen lomassa. Kanan toiveesta tehtiin helppoa, nopeaa ja koko kalaa rakastavalle perheelle herkkullista itse savustettua kalaa, graavilohta ja tietysti uusia perunoita. Kastikkeen virkaa toimitti brutaali voi-kermakastike, sekin äärimmäisen yksinkertaista ja nopeaa, mutta silti hyvää. Tai ei kai se ihme, kun siinä kerran on kermaa ja voita ;)

Näitä kalalautasia tullaan ihan varmasti tekemään useita kesän mittaan. Se ensimmäinen ehkä kuitenkin aina on se paras.

Tästä kesä voi alkaa...

Possuilua vappuna

Vapun juhlinta meni pitkälti samanlaisella seurueella kuin ne opiskeluaikojen vaputkin, tosin haalareita, pussikaljaa ja päätöntä menoa ei näissä kemuissa nähty. Nykyään siististi sisätiloissa; hillitysti ruoasta ja juomasta nauttien. Hauskanpitoa vapun juhlista ei kuitenkaan puuttunut. 

Vappuun saatiin yhdistettyä Kukon kaavailemat possubileet, joita meillä omalla porukalla jo tovi sitten harjoiteltiin. Samanlaisella setillä mentiin kuin silloinkin eli pehmeät höyrytetyt leivät (gluteenittomista versioista ei ihan niin pehmeitä saatu, mutta maistuvia kuitenkin), possua erilaisilla kastikkeilla ja tarvittavat lisukkeet. 

Possun valmistus aloitettiin jo hyvissä ajoin vappuviikolla, ensin sulatettiin lähes kuuden kilon kokoinen possun kylkipala, sitten laitettiin se syötäviksi lihapaloiksi, paistettiin uunissa aatonaattona ja sitten päästiin varsinaiseen kokkausosuuteen. Vappua ennen tunnelma oli kuin jouluna konsanaan, vahdittiin possua uunissa ja nukkumaan mentiin erittäin jouluisissa paistetun possun tuoksuissa. Joulutunnelma tosin katosi kun possu pääsi kastikkeisiin ja sai hieman enemmän potkua kuin jouluinen velipoikansa. 

Hyvät oli herkut tälläkin kertaa. Armoton maisteluraati ainakin äänesti selvin luvuin, tuosta lähes kuusikiloisesta kylkipalasta jäi kahdeksan aikuisen ja kahden lapsen ruokailun jälkeen jäljelle vain armoton aukko pakastimeen ja pari aivan pientä lihapalaa. Jouduttiin Kukon ja PikkuTipun kanssa vappupäivän iltana siis ulkoruokintaan, kun Kukon kaavailema jääkaapin tyhjennys oli jo aattona suoritettu. 

Kanan nopeat herkut

Perjantai-ilta, mieli tekee jotain hyvää - nopeasti ja helposti tietysti! Onneksi muistin, että olimme päässeet mukaan Hopottajien kampanjaan testaamaan Myllyn Paras Suklaataikinaa. Siellä se odotteli pakastimessa leipomista ja testaamista. Nopea vilkaisu jääkaappiin, hetken pohdinta ja sitten vielä leivonta-apulaisen värväys. PikkuTipu on onneksi aina valmiina näihin puuhiin. Viiden minuutin pohdinnalla päätimme loihtia pieniä leivonnaisia. 

Ensin taikinan nopea kaulinta ja PikkuTipu pääsi painelemaan muotilla sopivia keksipohjia. Uuniin vajaaksi kymmeneksi minuutiksi ja sitten hetken jäähdytys. Kerma vaahdoksi, sekaan hiukan tomusokeria, appelsiinituorejuusto ja suklaahippusia. Kahden keksipohjan väliin täytettä ja tarjolle. Ah, helppoja ja nopeita herkkuja, jotka auttoivat juuri sopivasti makeannälkään. Ja mikä parasta helppoa leivontaa PikkuTipun kanssa, kaikki turhat välivaiheet jäävät pois ja saadaan nopeasti valmista ennenkuin mielenkiinto lopahtaa. Tätä on jemmattava pakastimeen lisää. 

Tästä voi viikonloppu alkaa!

Lisätietoja kampanjasta: http://www.hopottajat.fi/suklaataikina/

Kukko treenaa, testaa ja maistattaa

Täällä ollaan PikkuTipun kanssa jouduttu (tai ehkä pikemminkin päästy) viime aikoina koekaniineiksi ja testimaistajiksi. Kukko on lupautunut kokkailemaan pääsiäispyhien aikaan Keski-Suomessa ja nyt ollaankin testattu uusia ruokia. Lammas valmistuu tänä vuonna muiden toimesta, joten se ei tullut kysymykseen vaan piti keksiä jotain muuta. No, nyt on testailtu eri versioita niin pääruoan kuin jälkkärinkin osalta ja samaan aikaan tuomaristo on ollut kriittinen ja armoton. Jotkut pääsivät jatkoon, osa hyllytettiin.

Pääruoka kokonaisuudessaan todettiin toimivaksi. Tarjolle on tulossa erilaisia pieniä annoksia pöydän täydeltä, joista jokainen voi valita oman mieltyksensä mukaan mitä haluaa. Lohta makeassa soijakastikkeessa, sesampaneroitua kanaa sekä kampasimpukoita erilaisten kurkku-, porkkana- ja daigonlisukkeiden kanssa. PikkuTipu ihastui erityisesti kanoihin ja pisteli menemään niitä oikein urakalla, Kanan mieleen oli etenkin lohen kastike sekä ehkä jopa hieman yllättäen kampasimpukat ja Kukko nyt itsekriittisenä pohdiskeli mitä vielä voisi parantaa.

Jälkiruokakokeilut puolestaan lähtivät liikkeelle Kanan ilmoille heittämästä negatiivisesta kommentista ja ihmettelystä työpaikkaruokalan vihreästä teestä tehdystä hyytelöstä. Ei kolahtanut Kanalle, mutta Kukko otti heti haasteen vastaan. Ja niin meille haettiin matcha-teejauhetta ja siitä loihdittiin erilaisia variaatioita; erilaisia juustokakkuja, pieniä suklaaherkkuja sekä friteerattua banaania matcha-kastikkeen kera.

Juustokakkufanaattinen Kana ja tarkka jälkkärimaistelija PikkuTipu kuitenkin torppasivat juustokakut, maku ei kohdannut meidän makuhermoja. Suklaaherkut ja banaanit puolestaan saivat hyväksynnän. Katsotaan mihin Kukko nyt sitten lopulta päätyy pääsiäismenussaan, tässä kun on vielä pari päivää aikaa mietiskellä.

Näiden kuvien myötä haluamme toivottaa 

oikein herkullisia ja maistuvia 

pääsiäispyhiä!

Ajatuksia possun tuhoamisesta

Pakastimessa odottelee (ja vie tilaa) reilun kokoinen possun kylki, jonka ympärille Kukolla on ollut ajatuksena järjestää possubileet. No, mitä siitä kyljestä sitten loihditaan, niin sitä harjoiteltiin tänään pienemmällä ihan kaupan tiskistä haetulla possun kylkipalasella. 

Idea Kukon päässä oikeastaan lähti muhimaan jo reilu kuukausi sitten ollessamme Gaijinissa syömässä ja maistaessamme Gaijin menun possunkylkiannoksia. Sitä mukaillen sitten Kukko lähti liikkeelle: paistoi possua uunissa ja pannulla, teki riisijauhoista leipätaikinan, pelasi varman päälle ostamalla varmuuden vuoksi kaupasta valmiin purkin kimchiä, höyrytti pehmeät leivät ja loihti hyvän kastikkeen possulle.

Maisteltiin lihaa niin höyrytetyn pehmeän leivän välissä kuin salaatinlehtiinkin käärittynä. Ja meille ainakin maistui. Nyt sitten vaan odotellaan kaveriporukan tuomioita ensin kuvien perusteella ja jos nämä herkut saavat kannatusta, niin sitten loihditaan samat tai jotain samantapaista myöhemmin keväällä seuraaviin possubileisiin. Tämän myötä kyllä hankintalistalle taitaa päätyä aito bambuinen höyrystin, edellisen kun Kanaemo tyylikkäästi sai ilmiliekkeihin ja sitä myötä suoraan roskikseen. 

Ja jos idea ei lyö läpi possubileitä silmällä pitäen, niin tätä tullaan takuuvarmasti loihtimaan uudelleenkin ainakin omalle väelle. Oli sen verran maistuvaa ruokaa koko porukan mielestä, myös PikkuTipu vannoutuneena lihansyöjänä pisteli menenmään kuin viimeistä päivää. 

Talvipäivän raclette

"En olekaan koskaan tehnyt ruokaa ruokapöydällä!", totesi PikkuTipu. Nyt tehtiin, ja kaikki pääsivät osallistumaan. Se on varma talven merkki, kun kaupassa kärryyn tipahtelee juustoja ja raclette-grilli kaivetaan kaapista. Toimivaa, helppoa ja taatusti kaikille maistuvaa, kun jokainen saa itse valita mitä ja millaisella kombolla haluaa syödä. 

Tällä kertaa kaupassa mukaan tarttui seuraavat juustot: perus Raclette, voimakas Alpzirler, kiinteärakenteinen Dachsteiner, kuuluisa Gruyere ja maistuva valkosipulinen kermajuusto. Kukko ja Kana maistelivat juustoja mielenkiinnolla ja selkeät suosikit löytyivät: Alpzirler ja Dachsteiner sekä lisäksi valkosipulihirmu Kanan listalle päätyi myös valkosipulinen kermajuusto. Näitä siis ensi kerrallakin mukaan. Perus Raclette tuotti aikamoisen pettymyksen ja jäljelle jäänelle palaselle pitääkin keksiä joku toinen loppusijoitussuunnitelma. 

Loppiaispuuro

No nyt on tässä huushollissa roolit menneet joulunpyhinä ihan vinksin vonksin; loppiaisaamun tarjoiluista vastasi Kana, samalla kun PikkuTipu puolestaan hoiti kattaushommat alusta loppuun asti sekä myös kuvaukset blogia varten. Niin, ja Kukko sai nauttia heräämisestä valmiiseen pöytään. Annettiin vielä jouluiselle tunnelmalle viimeinen mahdollisuus ja pyöräytettiin koko porukan talvisten viikonloppuaamujen ehdotonta herkkua, riisipuuroa. 

Mutta antaa kuvien puhua puolestaan... kaikki siis PikkuTipun käsialaa, viimeistä lukuunottamatta.