Mitä ihmettä?

Siinäpä se, jo pidemmän aikaa mielessä pyörinyt kysymys liittyen Kukon joululahjaan. Voisi kuvitella, että tuollaiselle kotikokille löytyisi aina jotain sopivaa keittiön täydennykseksi, mutta kun ei. Viimejouluinen pastakone oli hitti, jota Kukko ei ollut edes itse tajunnut toivoa, mutta tänä jouluna ei sitten välähdä millään. Ja ei siis edes Kukolle itselleen. Tästä voisikin päätellä, että keittiöstä löytyy jo kaikki tarpeellinen. Tai no on siellä yksi aukko, ja iso aukko onkin. Mutta ongelmaksi tämän toiveen toteuttamisessa muodostuu juurikin se iso aukko, kun sitä ei siis itseasiassa ole tuolla minkään kaapin kätköissä, ja toki myös hiukan liian kova hinta. Paketista paljastunut SousVide -kypsennyskone olisi takuulla saanut Kukon kiittelemään Joulupukkia vielä lumipeitteen kadottuakin. 

No, paljon asioita on pyöritelty mielessä ja jotain pakettiin juuri käärittiin, toivottavasti jotain mistä Kukko ilahtuu. Ehkä jopa yllättävää, inspiroivaa ja mieluisaa, mutta ei paljasteta vielä mitä. Jouluun kun on vielä pienen pieni hetki... 

Kana, Kukko ja PikkuTipu 

kiittävät kuluneesta vuodesta ja 

toivottavat sinne ruudun toiselle puolelle 

oikein maistuvaa JOULUA!

Paistia pataan ja tyylikkäänä pöytään

Lihaisa meno jatkuu Kukon keittiössä. Eilen pakastimen ovi kävi taas, kun sinne kotiutettiin sian kokonainen kylki paimiolaiselta pientilalta ja samalla oven avauksella kätköistä sieltä Limousinelihojen joukosta kaivettiin paistipala. Possun kyljen kohtalo on kuulemma jo mietitty, siitä tarinaa siis myöhemmin ensi vuoden puolella. Tällä kertaa nauta siis sai väistyä possun tieltä.

Tänään tuo paistipala heitettiin pataan sipuleiden, porkkanoiden, sellerin ja palsternakan kanssa ja annettiin muhia useamman tunnin ajan. Aika simppeliä peruspataruokaa siis, ja kylkeen perinteistäkin perinteisemmät keitetyt perunat. Joutui Kanakin siis hieman hommiin ja sai vastuulleen kattilallisen perunoita.

PikkuTipu puolestaan sai harteilleen pöydän kattamisen; ensin lautasliinoja valittiin huolellisesti ja kun valinta lopulta oli tehty, niin liinojen taittelu se vasta tarkkaa hommaa olikin. Lopputuloksena mukavan rento ilme ja jokaisella uniikki taittelumalli. Kukko antoi hommalle viimeisen silauksen ja kantoi pöytään valmiiksi kootut annokset - ripaus tyylikkyyttä näinkin tavalliseen ruokaan.

Ja se liha. Kyllä huomasi, ettei ole ihan marketin vakuumipakkauksesta kaivettua, joka suupala oli niin mureaa ja maistuvaa ilman pienintäkään sitkeyttä tai epämiellyttävää palasta (ja Kana jos kuka on näistä asioista tarkka ja huomaa pienimmätkin laatuvirheet). Saa nähdä, hommataanko tämän perheen lihoja jatkossakin näiltä pientiloilta.

Pisteenä iin päälle vielä jälkkäriksi saatiin Kukon sanoin: "pieni juustokakku". No, ihan pieni se ei ollut, täyttävyytensä puolesta vähempikin olisi riittänyt. Mutta hyvää jokatapauksessa.